Jokamiehen oikeudet

Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen oikeutta nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta alueen omistussuhteista. Luonnon käyttämiseen jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa ei siis tarvita maanomistajan eikä maan haltijan lupaa. Tästä jokamiehenoikeuden maksuttomuudesta on herännyt viime aikoina keskustelua. Suomessa jokamiehenoikeudet ja velvollisuudet koskevat myös ulkomaalaisia. Ne perustuvat maan tapaan, joka on ollut voimassa ikimuistoisista ajoista lähtien. 

Jokamiehenoikeuksiin sisältyy aina vaatimus niiden harmittomuudesta: oikeutta ei saa käyttää haittaa tai häiriötä tuottavalla tavalla. Erityisesti on huolehdittava, ettei kenenkään kotirauhaa rikota. Tarkkaa rajaa sille, kuinka monen metrin päähän pihapiiristä kotirauha yltää, ei ole laissa määritelty. Eräs nyrkkisääntö on ettei liikkuminen saa näkyä pihapiiriin eli aukealla kauempana kuin tiheässä metsässä. Luonnollisesti moottoriajoneuvolla liikkuminen on kiellettyä ilman lupaa.

Marjojen ja hyötysienien kerääminen on sallittua. Samoin onkiminen ja pilkkiminen. Kasvavia puita ei saa mennä kaatamaan, ei pieniäkään. Myöskään jäkälää, sammalta tai varpuja (kuten mustikan ja puolukan varvut, kanervaa jne.) ei saa kerätä, eikä ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta ilman lupaa.

Kansallispuistoissa on lisäksi puistokohtaisia rajoituksia.  Puistossa saattaa olla alueita, joilla liikkuminen on kokonaan tai osan vuotta kielletty. Liikkumiseen pitäisi käyttää polkuja aina kun se on mahdollista. Kallioiden kasvillisuus ja  jäkäliköt ovat erityisen herkkiä kulutukselle.
Roskia ei kansallispuistoihin pitäisi jäädä yhtään. Monien autiotupien yhteydessä on roskiksia, mutta vastuullinen retkeilijä kantaa mukanaan tuomat roskat myös pois puistosta; roskien haku kulkuneuvoilla kuluttaa herkkää luontoa. Luontoon roskia ei saa jättää missään tapauksessa.